© Suomen lääketieteellinen laseryhdistys 2016

Lääketieteellinen laserkäsittely

 

Lääketieteellinen laserkäsittely on tieteellisesti hyvin dokumentoitu ja tutkittu lääketieteellinen hoitomuoto, joka on nopea, kivuton ja tehokas sekä riskitön ja ilman sivuvaikutuksia.

 

Laserkäsittely vaikuttaa paikallisesti sekä vastustuskykyyn että verenkiertoon. Käsittely on tulehdusta vähentävää ja se voi vaikuttaa kiputiloihin.

 

Kuinka laserterapia toimii?

 

Laservalo vaikuttaa soluihin ja kudoksiin ja niissä tapahtuu hyvin monimutkaisia toimintoja. Laserkäsittely vaikuttaa paikalliseen immuunipuolustukseen, veren- ja lymfankiertoon, solujen aineenvaihduntaan ja eri aineiden kuten endorfiinien ja prostaglandiinien erittymiseen, jotka esim. vaikuttavat kiputiloihin.

 

Laservalon hajotessa kudoksiin erilaiset valonsäteet interferoituvat keskenään. Näin muodostuu laserspeklit – pieniä osittain polarisoituja korkean intensiteetin omaavia valo alueita. Tiedetään, että kiinteät kromoforit molekyylit ( esim. kehon omat porfyrinit ) omaavat imeytymisdipoleja, jotka sekä ottavat vastaan että lähettävät ( esim. fluorenssin muodossa ) lineaarisesti polarisoitua valoa määrätyllä polarisaatiosuunnalla. Porfyrinejä on esim. mitokondrioitten hengitysketjuissa ja ne ovat molekyylejä, jotka pääasiallisesti vastaavat valon imeytymisestä. Tässä siis laservalon tuottaman laserspeklien polarisaation merkitys.

( Hode, 2002, s. 46 )

 

Olemme kauan tiennee, että pieniä määriä vapaita radikaaleja (singlettsyre) muodostuu kun kudoksia valotetaan laserilla. Rochkind ja Lubart Israelissa ovat osoittaneet tämän Nuclear Magnetic Resonance tekniikalla. Singlettsyre on vapaa radikaali joka vaikuttaa osaltaan ATP:n, solun polttoaine- ja energiavaraston muodostumiseen. On myös todettu, että voidaan vaikuttaa solujen kalsiumionitasapainoon. Karu on osoittanut, että laser valo vaikuttaa hapettumistapahtumiin. ( Karu T , 1993, 5:103. )

 

Nämä tapahtumat johtavat osaltaan moniin toisen asteen vaikutuksiin, lisääntyneeseen solumetabolismiin ja fibroplastien kollageeni synteesiin, hermosolujen kohonneeseen toimintavalmiuteen, soluytimen stimulointiin DNA:n ja RNA:n muodostamiseksi, vaikutukseen paikallisessa immuunivasteessa, lisääntyneeseen kapilläärisuonien muodostumiseen lisääntymisfaktoreiden vapautuessa, leukosyyttien lisääntyneeseen aktiivisuuteen, fibroplastien muuttumiseen myofibroplasteiksi.

( Hode, 2002 )

 

Tutkittaessa eri immuunivasteen komponetteja mittaamalla ennen ja jälkeen laservalaisun todettiin, että alfa-l-lipoproteinien määrä haavanesteessä nousi 120% laservalon vaikutuksen jälkeen. Walker ( 1983 ) on osoittanut, että käsiteltäessä hermovaurioita (neuralgia) HeNe-laserilla vapautuu serotoniinia ( hän mittasi serotoniprecursorin 5-HIAA potilaan virtsasta ennen ja jälkeen laser käsittely ). Se kiertää verenkierrossa ja aiheuttaa systeemisen vaikutuksen, ts. vaikutuksen myös muissa kehon osissa kuin käsitellyssä. ( Walker J. 1983. 43:339 )

Tieteellisten tutkimusten mukaan laser käsittelyn aikana tapahtuu seuraavaa:

 

  • DNA-, RNA- ja albumiinisynteesin virkistyminen
  • lisääntynyt solun aineenvaihdunta
  • lisääntynyt läpivirtaus
  • nopeampi verisuonten uudelleen muodostuminen
  • vaikutus immuunivasteeseen
  • ihon kollageenisynteesin stimulointi
  • epiteelikudosten lisääntyminen haavan paranemisessa
  • lisääntynyt ihon kimmoisuus
  • lisääntynyt entsyymitoiminta
  • lisääntynyt fagosyyttitoiminta
  • hermosolujen kohonnut aktiivisuus
  • vaikutus endorfiinien tuotantoon
  • lisääntynyt serotoniinien hajoaminen virtsassa
  • prostaglandiinien E ja F lisääntyminen

 

(Hode, 2002, kap 2)